Soudan ja huopaan tämän blogini kanssa. Välillä olen täysin vakuuttunut, että tämä oli huono idea ja koko juttu on syytä unohtaa. Välillä taas tunnen palavaa tarvetta kirjoittaa ajatuksia ja mietteitä ylös ja jakaa niitä jonkun kanssa.
Katsotaan miten käy...
Lumet ovat jo lähes sulaneet täällä pohjoisessakin Suomessa ja aurinkoiset päivät lisääntyneet. Huomaan nämä asiat heti myös mielialassani. Kun on valoa enemmän, eikä tarvitse joka aamu rappailla kohmeisia auton ikkunoita, näkyy se myös ns. naamasta ;) Sitä yksinkertaisesti vain on paremmalla tuulella, eikä kurjatkaan asiat ärsytä niin paljon kuin pimeään keskitalven aikaan.
Yrityksen rahoitusasiat eivät ole edenneet viime viikkojen aikana. P on hieman pettynyt amerikalaisen yhtiökumppaninsa aikaansaannoksiin, tai sanottaisiinko paremminkin aikaansaamattomuuteen. Hän ei ole saanut kerättyä diilejä, eikä solmittua asiakassopimuksia niin hyvin kuin oli tavoite. P on päättänyt aloittaa itse myyntityöt myös täällä Suomen päässä, mikä tietysti myös hieman muuttaa koko strategiaa.
Nyt olen jo täysin vakuuttunut, että syksyllä emme ole vielä muuttamassa mihinkään. Yllättävän levollisin mielin olen silti osannut olla. Ehkä se on tämä leppoinen keskiraskaus, mikä on saanut minutkin hieman relaamaan? ;)
Vauva syntyy siis Suomessa, ja hyvä niin :) Tuttu ja turvallinen synnytyssairaala, ja apuakin löytyy vauva-arkeen läheltä.
Päätimme anopin ja P:n siskon kanssa tempaista, ja varasimme viikon loman Turkin Sideen toukokuun lopulle. Miehet jätetään, pikku-miehiä lukuunottamatta kotiin ja lähdemme reissuun naisten kesken :) Oi kuinka odotankaan lämmintä auringonpaistetta ja köllähtämistä rantatuoliin!
